Kentän tuntemus ratkaisee täällä enemmän kuin missään muussa arvokilpailussa, koska sama kenttä on käytössä joka kerta ja sen rinteet palkitsevat pelaajaa, joka tietää mihin suuntaan saa harhautua. Osallistujajoukko on neljästä arvokilpailusta pienin, ja aiemmat voittajat ovat pysyvästi pelioikeutettuja, joten iso osa listasta ei ole oikeasti kilpailukykyinen ja todellinen markkina on kapea. Viheriöt ovat hyvin nopeat ja putti reiän yläpuolelta on lähes pelikelvoton, mikä nostaa tarkan rautapelin lyöntipituuden edelle, vaikka yllettävät par viitoset tuovat isoja käänteitä. Historia suosii kokeneita pelaajia ja toistuvia haastajia.
Masters Tournament on kauden ensimmäinen miesten arvokilpailu, kutsuturnaus, joka pelataan 72 reikää lyöntipelinä ja jossa karsinta tehdään kahden ensimmäisen kierroksen jälkeen. Se pelataan aina samalla kentällä, mikä on arvokilpailujen joukossa ainutlaatuista.
Viikon kaari toistuu yllättävän samanlaisena. Alussa tulokset hajaantuvat, kun kenttä pelaa pitkänä ja kovana, mutta varsinainen liike syntyy päätösyhdeksän reikää kestävällä matkalla, jossa vesi vartioi useaa viherttä ja eagle ja tuplabogi mahtuvat samalle reiälle. Tuuli kiertää puiden välissä eikä juuri koskaan vastaa sitä, mitä liput näyttävät, joten mailanvalinta on yhtä paljon tuntumaa kuin laskelmaa. Amatöörit pelaavat arvokisavoittajien rinnalla, tasatilanne ratkotaan lisärei'illä, eikä johtoasema tunnu täällä koskaan turvalliselta. Katsojan kannattaa seurata, kuka uskaltaa hyökätä yllettäville viitosille ja kuka kiertää riskit.